sunnuntai 25. marraskuuta 2012

ja elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii

Jos ihmettelette kuvien laatua niin ne on tosiaan kännykällä otettuja! :D Ajattelin vähän piristää näillä itteeni ja ehkä teitäkin, eihän sitä tiiä jos vaikka innostutte fiilistelee kesää tai jotain! Mikä onkin ihan paikallaan kun marraskuu vaihtuu pian joulukuuksi ja pimeetä on koko ajan. Tosin suunniteltii Kristan kaa just äsken et vois hankkii jouluvaloja ja kaikkee tällasta, valoa pimeyteen jne. (-:

Mul on atm koeviikko meneillään, tosin sitä ei oo tällä kertaa kokeilla pilattu! Huomenna teatteritreenit heti aamusta ja sitte tekee kuvisdiplomin portfolioo (toivottavasti) mahdollisimman tuotteliaasti. Tää ilta menee varmaan Vain elämää-kokoelmalevyä kuunnellessa! Toi sarja on ollu mun mielestä ihan huippu ja kivaa vaihtelua television lukuisiin kykykilpailuihin. Mielenkiintoset coverit sekä positiivinen fiilis riittävät muodostamaan hyvän tv-ohjelman, jee. (:

edit// epäonnistuin kun yritin kattoo ettei samoi kuvii oo kahesti..... :D bongatkaa aamupala x2 tai siis

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

laita mun pää ja sydän paikoilleen



1. Eilen oli mun pienimuotoiset synttäripippalot! Kaverit taitaa tuntea mut, oli meinaan jonkinlaista yhteistä teemaa havaittavissa eri lahjojen välillä... :D (Okei, mukana olisi ollut myös mm. Robin-kalenteri, se siitä aikuismaisuudesta!)

2. Käytin koko lauantain synttäriherkkujen tekoon! Olin etsiskellyt hyviä reseptejä jo muutamaa viikkoa etukäteen, ja maailman parhaat hampparisämpylät onnistuivat ihan yli odotusten! (Tosin osin saattoi vaikuttaa sekin, että maltoin kerrankin seurata ohjeita tunnontarkasti, heh...)

3. Muista tarjoiluista en (hienoista suunnitelmistani huolimatta) saanutkaan kuvaa kuin viimeisestä hampurilaisesta... Olin mä paljon muutakin tehnyt!

4. Kävin perjantaina ottamassa ajokorttikuvat, ja ai että miten jäätäviä tuli! Mun suu on yleensä aina auki ja kulmakarvat vähän koholla, joten kuvassa poseeraaminen tuntui hirveän epäluonnolliselta.

5. Mun kaverit on vaan ihanimpia ikinä, pakahdun!!

Ai niin, rukkasin viime viikolla ulkoasua uuteen uskoon ja vihdoin näyttää aika hyvältä! Banneri pitäis kyllä vielä vaihtaa, mutta mitäs muuten tykkäätte? :-)

perjantai 9. marraskuuta 2012

MINÄ

synnyin Helsingin kätilöopiston sairaalassa 9. marraskuuta 1994 ja kasvoin kouluikäiseksi asti itähelsinkiläisillä pihoilla. Perhe tosin kasvoi paljon nopeammin, joten 9-vuotiaana karavaani kulki Espoon puolelle. Musta tuli klassikkokirjanörtti ja tyttö, jota rinnakkaisluokkalaiset kutsuivat Hiireksi ja joka iltaisin roudasi lähikaupasta tuttelia pienimmille ja Saarioisen makaronilaatikkoa vähän isommille sisaruksille.
Monen muuton ja mutkan jälkeen äiti päätyi mielenterveyskuntoutukseen ja minä pitämään pikkusiskon kädestä kiinni vastaanottokeskuksen pihalla. (Luojalle kiitos sosiaaliturvasta!) Mukavan laitosvuoden jälkeen alkoi mun elämäni sellaisena kuin useimmat sen parhaiten tuntevat, kun muutin 200 kilometrin päähän kasvuympäristöstäni (ja mikä pahempaa, kahdeksan kilometrin päähän kirjastosta!!). 
Nyt kirja on vaihtunut läppäriin, ja se edessäni istun mun yksiössä, joka on ollut mun koti jo vuoden ajan kunnassa, johon olen reilun neljän vuoden aikana kasvattanut erityisen tärkeän tunnesiteen. Ylempänä kuvaillut asiat tuntuu mulle etäisiltä, enkä ole kokonaisuudessaan kertonut niitä kuin kouralliselle henkilöitä. Aluksi en halunnut, sitten en osannut ja myöhemmin ei vain ole tullut tilaisuutta. Mä oon nykyisin taustojeni kanssa ihan sinut, joten tuntuu hyvältä vihdoinkin aukaista suunsa, vaikka paljon jäikin edelleen kertomatta. 
Tänään mä täytän 18 vuotta. Tänään musta tulee huostaanotetun sijaan melkein normaali täysivaltainen oikeussubjekti. Tänään mä olen hymyillyt koko päivän ja ollut onnellinen - onnellinen mun elämästä ja siihen kuuluvista ihanista ihmisistä. Ja tänään lähden tanssimaan muutaman sellaisen ihanan kanssa, hurjaa!

(Tulipa imelähkö postaus, mut menköön tän kerran!)