torstai 25. marraskuuta 2010

odotan aina pahinta, silloin yllätyn iloisesti


Mun karvaturri parin viikon takaa...

...ja pienen saksimisen jälkeen. Mukava kokoero muuten näillä kuvilla, ignore.

- Se on vähän niinku heinäkasa, kampaaja totes leikkauksen aikana kuvasta, jossa oli mun haluamani hiustyyli. En voi kiistää etteikö sotkusella emoilutukalla ja heinäkasalla ois lievää yhdennäköisyyttä, mutta sellasiin oon sitten mieltynyt.

Eli suomeksi: mä kävin eilen kampaajalla hankkimassa ihka oikean kampauksen mun tukkaan! Koeviikon antamat vapaatunnit mahdollistivat tän mun hankkeen, ja puolen tunnin aikana mun karvat suittiin uuteen kuosiin.



Puolet mun tukasta taisi jäädä somistamaan kampaamon lattiaa, niin reilusti näitä kevennettiin ja kerrostettiin. Tunnen itteni aloittelevaksi wnb-hoppariksi joka on just kasvattanu takatukan, mutta kivat nää silti on. Hinta-laatusuhdekin oli hyvä, tästä riemusta pulitin vain parikymppiä. Tätä lyhemmäksi ei enää ainakaan mennä, nyt voisin alottaa sellasen tukan kasvattamisprojektin. Loogista? Ei.

Webcamlaatua koeviikon tyhjentämästä mediateekistä, nauttikaa pois. Tykästyin tohon panta-eteen-im-so-cool -tyyliin, sori vaan.

Hiukset eilen, kampaajan jälkeen ja tänään itse laitettuina. Ero noiden suoristettujen ja suoristamattomien hiuksien välillä on aika iso, voisin ihan oikeesti harkita siihen rautaan sijoittamista. Annan ja Annin joululahjaksi lupaama suoristaja kun tuntuu kovin kaukaselta. ): Mitään heinäkasamaista en ole näistä vielä ehtinyt laittaa, mutta katotaan jos oppisin vähän pelaamaan näillä. Sen jälkeen voisin uskaltautua levittämään sitä pinkkiä tököttiä! :DD

Mitäs pidätte? (--:

2 kommenttia:

  1. tyksin tein blogist, liityin lukee :) tulkaa kattoo munki ja pistää kommenttii mitä tykkäätte , saa liittyy jos pistää silmään !

    VastaaPoista